en millää jaksanu eile kirjottaa mitää, ku tuli riieltyy äitin kans ja ranteet oli kipeet muuteki. no joo...

tekis miel välillä kysyy itteltää, "miks et ikinä anna periks"... tuntuu nii tyhjältä välillä, ku tuntuu ettei kukaan muu välitä ku jeesus. kyl ne sit välittää ku on myöhästä...

sydän on rikki, lapsia ikävä, ja nyt äiti päätti ettei tuo poikaa enää miule pitää kuulema mennä johoki turvakotii kattomaa missä on sata silmäparia kattoos mitä touhuu pojan kanssa. 

jaa... klo. on jo 9.30 huomenna pääsee kuuntelemaan jumalan sanaa pitkästä aikaa... pitää pyytää tommii taas valelemaa öljyllä, nii paljo paineit nyt ettei oo tosi!!! (itkee)...

noni... kissa oksentelee jo toista viikkoo eikä tietoo mikä on. nyt on kuiteki henkisesti pahaolo, enkä tiiä mite tän yli enää pääsee... oon pyytäny jo kaikilta anteeks, varmuuden vuoks jos oon tehny vääri jotakuta kohtaa... 

tän yli pääsee kyllä mut vaikeelt se nyt tuntuu...